Palkankorotuksen pyytäminen on tilanne, johon latautuu helposti odotuksia. Varsinkin silloin, kun on tehnyt töitä tosissaan, kantanut vastuuta ja yrittänyt samalla laittaa omaa taloutta parempaan suuntaan.
Tällä kertaa lopputulos oli noin 3 % palkankohennus. Se on parempi kuin ei mitään, mutta rehellisesti sanottuna odotin enemmän. Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten ajattelen tilanteen läpi ja mitä teen seuraavaksi, jotta palkka saadaan nopeammin korkeammalle.
Palkankorotuksen pyytäminen oli hyödyllinen, vaikka korotus jäi pieneksi
Palkankorotuksen pyytäminen ei aina tarkoita sitä, että palkka nousee heti sille tasolle, jota itse pitää oikeana. Tämä on hyvä hyväksyä, vaikka se ei tuntuisikaan mukavalta.
Oma tilanteeni oli se, että sain noin 3 % palkankohennuksen. Käytän tarkoituksella sanaa palkankohennus, koska arjen kassavirran näkökulmasta kyse ei ollut vielä varsinaisesta isosta tasokorjauksesta. Palkka nousi, mutta ei niin paljon, että se muuttaisi talouden kokonaiskuvaa merkittävästi.
Silti tämä ei ollut turha keskustelu. Päinvastoin. Sain tärkeää tietoa siitä, miten nykyinen työnantaja näkee roolini, palkkatasoni ja korotusvaran tässä hetkessä. Se on arvokasta tietoa, koska oman talouden johtaminen vaatii rehellistä tilannekuvaa.
Tärkeää on myös huomata, että kyse ei ollut siitä, etten olisi tuonut tekemistäni esiin. Olin koonnut isoja projekteja, vastuita ja konkreettisia tekoja esille. Silti lopputulos jäi maltilliseksi. Siksi seuraava johtopäätös ei ole “dokumentoi vain enemmän”, vaan hieman tarkempi: hyvä näyttö ei vielä riittänyt isoon palkkatason muutokseen.
Jos kassavirtaa tarvitaan lisää, pieni korotus ei riitä pitkäksi aikaa. Silloin pitää tehdä seuraava liike suunnitelmallisesti.
Miksi palkankorotus jäi pienemmäksi kuin odotin?
Palkankorotuksen pyytäminen on lopulta neuvottelutilanne. Siinä ei ratkaise pelkästään se, kuinka paljon itse kokee tehneensä töitä. Mukana ovat myös yrityksen palkkalinja, budjetit, roolin palkkahaarukka, esihenkilön liikkumavara ja se, nähdäänkö työntekijä jo seuraavan palkkatason tekijänä.
Tässä kohtaa oma havaintoni on se, että pelkkä näyttö aiemmista onnistumisista ei välttämättä riitä, vaikka näyttö olisi oikeaa ja hyvin perusteltua. Olin tuonut esiin isoja projekteja ja konkreettisia tekoja, mutta työnantajan puolella tulkinta oli silti maltillinen.
Yksi mahdollinen syy on se, että nykyisessä roolissa palkka nähdään tietyssä haarukassa. Vaikka osaaminen kehittyy ja vastuu kasvaa, roolin sisäinen palkkataso ei aina liiku nopeasti ylöspäin. Isompi palkkahyppy voi vaatia joko tehtävän selkeää muuttumista, vastuun virallistamista tai työmarkkinan testaamista.
Toinen mahdollinen syy liittyy toimitusvarmuuteen. Ei niin, että työ olisi ollut huonoa, vaan niin, että isompi palkkataso voi vaatia työnantajan silmissä pidemmän jakson tasaista, ennustettavaa ja vahvaa suorittamista. Jos tavoitteena on seuraava palkkataso, työnantaja ei välttämättä katso vain yksittäisiä onnistumisia, vaan myös sitä, voiko henkilölle antaa lisää vastuuta luottavaisesti ja jatkuvasti.
Kolmas syy voi olla yksinkertaisesti palkkalinja. Jos organisaatiossa on päätetty pysyä maltillisena, yksittäisen työntekijän hyväkään valmistautuminen ei aina muuta kokonaisuutta nopeasti.
Tätä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Tämä on enemmänkin liiketoiminnallinen havainto. Jos haluan saada palkan selvästi korkeammaksi, minun pitää rakentaa parempi neuvotteluasema.
Mitä palkankorotuksen pyytäminen opetti?
Tärkein oppi ei ollut se, että minun pitäisi jatkossa vain listata enemmän asioita. Isoja projekteja ja tekoja oli jo listattu.
Tärkeämpi oppi oli tämä: palkkakeskustelussa pitää saada selville, mikä konkreettinen ehto vie seuraavalle palkkatasolle.
On eri asia sanoa, että olen tehnyt paljon töitä. On eri asia sanoa, että olen hoitanut tiettyjä projekteja. Ja on vielä kolmas asia saada työnantaja sanomaan ääneen, mitä pitää tapahtua, jotta palkka voi nousta selvästi.
Seuraavassa keskustelussa tärkeimmät kysymykset ovat esimerkiksi:
Mitä minun pitää näyttää, jotta palkkani voi nousta seuraavalle tasolle?
Mikä konkreettinen vastuu tai rooli oikeuttaa korkeamman palkan?
Puhutaanko seuraavasta tarkistuksesta kolmen kuukauden vai kuuden kuukauden päästä?
Mikä on se toimitusvarmuuden taso, jonka jälkeen palkasta voidaan puhua uudelleen?
Onko nykyisessä roolissa ylipäätään mahdollista päästä tavoitepalkkaan?
Näiden kysymysten tarkoitus ei ole painostaa. Tarkoitus on saada palkkapolku näkyväksi. Jos polkua ei ole, sekin on tärkeä tieto.
Miten palkkaa saa seuraavaksi nopeammin korkeammaksi?
Palkankorotuksen pyytäminen uudelleen ei kannata tehdä samalla tavalla, jos ensimmäinen lopputulos jäi maltilliseksi. Seuraavaan keskusteluun pitää mennä eri kulmasta.
Ensimmäinen askel on jatkaa onnistumisten kirjaamista, mutta ei siksi, että edellinen keskustelu olisi kaatunut dokumentoinnin puutteeseen. Kirjaaminen on edelleen tärkeää, koska se rakentaa toistuvaa näyttöä. Tavoite ei ole todistaa, että yksi projekti meni hyvin, vaan näyttää, että hyvä tekeminen on jatkuvaa ja ennustettavaa.
Toinen askel on pyytää nykyiseltä työnantajalta selkeä palkkapolku. Jos isompi korotus ei tullut nyt, haluan tietää, mikä ehto sen voisi tuoda myöhemmin. Tavoite ei ole jäädä arvailemaan, vaan saada mahdollisimman konkreettinen vastaus.
Kolmas askel on selvittää markkinapalkka. Jos vastaavista asiantuntija- tai vastuurooleista maksetaan muualla enemmän, se pitää tietää. Pelkkä oma toive ei ole neuvotteluvaltti. Markkinahinta on.
Neljäs askel on hakea aktiivisesti parempipalkkaisia tehtäviä. Ei paniikissa eikä katkerana, vaan rauhallisesti ja ammattimaisesti. Nykyisessä työssä voi jatkaa hyvällä otteella, mutta samalla pitää rakentaa vaihtoehtoja.
Jos kassavirtaa tarvitaan nopeasti lisää, työpaikan vaihto tai vaativampi rooli voi olla realistisempi reitti kuin odottaa pieniä vuosikorotuksia.
Palkka on osa oman talouden johtamista
Palkasta puhuminen voi tuntua henkilökohtaiselta, mutta oikeasti kyse on myös oman talouden johtamisesta.
Parempi palkka tarkoittaa enemmän puskuria, enemmän sijoitettavaa rahaa ja enemmän liikkumavaraa. Se vähentää myös painetta keksiä väkisin pieniä sivutuloja silloin, kun työ ja arki vievät jo valmiiksi paljon energiaa.
Minulle tämä 3 % palkankohennus oli muistutus siitä, että kassavirtaa pitää johtaa aktiivisesti. Palkka ei välttämättä nouse nopeasti vain odottamalla. Sitä pitää edistää samalla tavalla kuin muitakin talouden osa-alueita: tavoitteella, datalla ja toistuvilla käytännön toimilla.
Palkankorotuksen pyytäminen oli siis hyödyllistä, vaikka lopputulos jäi pienemmäksi kuin odotin. Nyt tiedän paremmin, missä menen. Seuraavaksi tehtävä ei ole vain tehdä enemmän samaa, vaan parantaa neuvotteluasemaa: selkeä palkkapolku, vahva toimitusvarmuus, markkinapalkan selvittäminen ja tarvittaessa parempipalkkaisten tehtävien hakeminen.
Yhteenveto: miten tästä eteenpäin?
- Hyväksyn 3 % palkankohennuksen, mutta en pidä sitä lopullisena palkkatasona.
- En tulkitse asiaa niin, että kyse olisi vain dokumentoinnin puutteesta.
- Jatkan onnistumisten, vastuiden ja projektien kirjaamista, jotta näyttöä kertyy pidemmältä ajalta.
- Pyydän nykyiseltä työnantajalta konkreettisen palkkapolun: mitä pitää tapahtua, jotta palkka voi nousta seuraavalle tasolle?
- Vahvistan toimitusvarmuutta eli sitä, että hyvä tekeminen näkyy tasaisesti, ennustettavasti ja luotettavasti.
- Selvitän markkinapalkan vastaavista asiantuntija- ja vastuurooleista.
- Päivitän CV:n ja LinkedInin niin, että osaaminen näkyy selkeänä hyötynä työnantajalle.
- Haen aktiivisesti parempipalkkaisia tehtäviä, jotta saan todellisen kuvan markkina-arvostani.
- Käyn seuraavan palkkakeskustelun faktoilla, tavoitteella ja aikataululla.
- Pidän päätavoitteen kirkkaana: parempi kassavirta, vahvempi sijoitustahti ja enemmän taloudellista liikkumavaraa.
