Month: July 2026

  • Säästöaste FIRE tavoite – omavaraisuusheebojen salaisuus melkein murrettu

    Säästöaste FIRE tavoite – omavaraisuusheebojen salaisuus melkein murrettu

    Kirjoitettu 9.7.2026.

    Pitkään luulin että omavaraisuuden salaisuus on vähän epänumeraalisissa jutuissa ja ennen kaikkea kiinni siitä että tulotaso on korkea niin että tuntuu. Toki, iso tuloaste olisikin suuresti eduksi. Mutta kyllä nyt olen tiedostanut vahvasti, että nimenomaan se säästöasteen varjelu on kaikkein tärkeintä, ja tavallaan sitä kautta ymmärtää että tuloja pitää tulla, että menojen jälkeen saa sijoitustavoitteet täytettyä.

    Mr. Money Mustachehan kertoo tästä, kuinka 66% säästöasteella eläköitymiseen on aikaa 10,9 vuotta. Jos säästöaste on jotain 33%, niin eläköityminen pomppaa parinkymmenen vuoden (vai oliko enemmän) päähän. Eli vaikutus on erittäin suuri sillä, että minkälaisten lukujen kanssa pitää olla tekemisissä.

    Omavaraisuusheebojen salaisuus on ehkä melkein murrettu.

    Säästöaste FIRE tavoite ei tarkoita vain sitä, että “säästetään vähän enemmän”. Se tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa todella pureutua omaan rahan kulutukseensa. Ei niin, että vilkaistaan tilin saldoa ja todetaan että rahat menivät taas. Vaan niin, että jokainen euro alkaa näkyä osana suurempaa järjestelmää.

    Ja kun sen järjestelmän näkee, alkaa myös ymmärtää, miksi omavaraisuusbloggaajat, FIRE-sankarit ja erilaiset säästöasteheebot ovat vuosikausia jankanneet samoista asioista.

    Tuloilla on väliä. Sijoittamisella on väliä. Sivutuloilla on väliä.

    Mutta säästöaste on se vipu, joka määrää, kuinka nopeasti pääoma alkaa oikeasti kasvaa.

    Säästöaste FIRE tavoite pakottaa katsomaan kulutusta rumalla rehellisyydellä

    66 % säästöaste kuulostaa paperilla yksinkertaiselta.

    Tienaa rahaa. Käytä siitä kolmasosa. Sijoita kaksi kolmasosaa.

    Helppo homma?

    Ei todellakaan.

    Olen huomannut omassa kuukausitason rahankäytössäni, että säästäminen on tiukassa paikassa aivan naurettavan pienestä kiinni. Se voi olla sitä, että käy 20 eurolla ostetulla käytetyllä pyörällä kaupassa, jotta bensaa ei kulu. Se voi olla sitä, että kauppa on Lidl, ja kassalla vilautetaan Lidl Plus -viivakoodia kännykästä, koska kyllä, myös sillä on väliä jos kokonaisuus on tarpeeksi tiukka.

    Tässä kohtaa moni varmasti huokaisee, että eikö tämä ole jo näpräämissäästämistä.

    Osittain kyllä.

    P.Ohatta on kirjoittanut hyvin siitä, miten säästämisessä voi mennä myös näpräämisen puolelle. Kaikki kahdenkymmenen sentin optimointi ei välttämättä muuta elämää. Mutta samaan aikaan on pakko myöntää, että jos säästöaste FIRE tavoite on oikeasti 66 %, silloin moni asia, joka normaalissa elämässä näyttää pieneltä, ei enää olekaan pieni.

    Silloin ruokakauppa, bensankulutus, auto, asuminen, vakuutukset, liittymät, lomat, harrastukset ja jokainen “ei tämä nyt mitään maksa” -ostos alkaa muodostaa yhtä suurta karttaa.

    Ja se kartta kertoo totuuden.

    Tästä syystä oma kuukausikulutaulukko on ollut minulle niin tärkeä työkalu. Kun laskee omasta säästöasteen auki, alkaa oikeasti ymmärtää mistä FIREssä on kyse. Kyse ei ole enää abstraktista unelmasta, vaan siitä, että paljonko rahaa jää oikeasti sijoitettavaksi tämän kuun palkasta.

    Sijoittaako 1 000 euroa kuussa vai 2 000 euroa kuussa?

    Se ei ole pieni ero.

    Se on ero siinä, tuleeko FIRE joskus epämääräisessä tulevaisuudessa vai alkaako pääoma kasvaa niin kovaa, että korkoa korolle alkaa oikeasti tehdä työtä omalla painollaan, ja että FIRE tulee tarkasti arvioituna aikana kuten 10,9 vuoden päästä.

    Monet sijoitusbloggaajat ja FIRE-ihmiset ovat tehneet alkuvaiheen juuri näin. He ovat eläneet erittäin pihisti, asuneet jossain opiskeluajoilta saadussa puoli-ilmaisessa roskapöntössä, pitäneet kulut lähes olemattomina ja sijoittaneet joka ikisen ylimääräisen euron osakkeisiin ja rahastoihin. Tavallaan he ovat rakentaneet alkupääoman katapultin ennen kuin elämäntapa ehti paisua.

    Se on ollut se salaisuus.

    Ei täydellinen osakepoiminta. Ei maaginen ETF. Ei krypton ajoittaminen pohjilta.

    Vaan se, että alkuvaiheessa rahaa ei päästetty valumaan kulutukseen tai vääriin sijoituskanaviin kuten esim. että oltaisiin ostettu yli-iso omistusasunto alkuun.

    66 % säästöaste on kova taistelu, mutta juuri siksi siinä on järkeä

    Tässä kohtaa tulee oma karu havainto.

    Vaikka tienaa yli mediaanin, asuu pienessä asunnossa ja ajaa ehkä kaikkein vähäkuluisimmalla autolla koko universumissa eli velattomalla Toyota Aygolla, 66 % säästöaste on silti erittäin haastava tavoite.

    Syitä on monta. Tarkoitus ei ole uhriutua, vaan tosiaan pitää itse tiedostaa että huolimatta näistä rajoitteista on katsottava suurennuslasilla yhä uudelleen onko niille tehtävissä jotain.

    Yksi iso syy on huonosti ajoitettu omistusasunnon osto. Jos asunto on ostettu huonoon markkinahetkeen, vastike on suuri ja asunnon kulurakenne on joustamaton ja syö kassavirtaa, kulurakenne ei ole enää samanlainen kuin sillä FIRE-bloggaajalla, joka asui opiskeluaikojen roskapöntössä viisi vuotta putkeen ja sijoitti kaiken ylimääräisen rahastoihin.

    Toinen syy on auto. Jos työnantaja käytännössä vaatii auton omistamista, ja työpaikka on 20+ kilsan päässä ja julkisilla yhden suunnan matka kestää 1,5 tuntia, silloin “myy auto ja pyöräile kaikkialle” ei ole enää suoraan käytettävissä oleva ratkaisu.

    Kolmas syy on se, että ennen omistusasuntoa en ymmärtänyt kerätä suurta alkupääomaa osakkeisiin ja rahastoihin. Tämä on iso juttu. Jos ensimmäinen iso pääoma olisi rakennettu halvassa asumismuodossa ennen omistusasuntoa, tilanne voisi olla erilainen. Jokainen tietää omistusasuntojen hintatilanteen tämän kirjoituksen kirjoitushetkellä, joten ihan helppoa ratkaisua juuri tuohon asuntotilanteen kassavirtavajeeseen ei välttämättä heti ole keksittävissä.

    Nyt kun on nalkissa asuntolainan, vastikkeen, auton ja työelämän realiteettien kanssa, kulujen rajaaminen on vaikeampaa.

    Mutta se ei tarkoita, että peli olisi ohi.

    Päinvastoin.

    Tässä kohtaa Mr. Money Mustachen ja oikeastaan P.ohatankin 66 % säästöasteajattelun nerokkuus alkaa näkyä. Se ei anna helppoa lohtua. Se pakottaa kysymään:

    Mistä saan lisää tuloja?

    Mistä saan kulut alas?

    Miten saan säästöasteen nousemaan?

    Miten saan alkupääoman sellaiseksi, että korkoa korolle alkaa oikeasti purra?

    Säästöaste FIRE tavoite ei ole pelkkä taloudellinen tavoite. Se on melkein elämänfilosofia. Ei ehkä harrastus, vaan jotain jalompaa. Missio.

    Se kuulostaa ehkä dramaattiselta, mutta sitä se käytännössä on. Kun tietää, että jokainen euro vie kohti vapautta, rahankäyttöön tulee yllättävä merkitys. Ei tunnu vain siltä, että kituutetaan. Tuntuu siltä, että taistellaan jonkin puolesta, vaikka se taistelu olisikin nimenomaan kitumista, mutta se on mielekästä kitumista, toinen vaihtoehto on epämääräinen kuluttaminen, joka vie FIRE:n kauemmaksi, ja epämääräinen kuluttaminen ei oikeastaan anna mitään merkityksellisiä tunteita, pelkkää laimeaa pettymystä.

    Toki tässä on myös ääripää.

    Jos säästäminen muuttuu pelkäksi näpräämiseksi, jossa ihminen käyttää kolme tuntia säästääkseen 40 senttiä, homma voi mennä vinoon. Siksi kokonaisuus pitää nähdä rauhassa. Suuret tulot ovat edelleen suuressa asemassa. Oikeanlainen sijoittaminen on suuressa asemassa. Vähintään se, ettei tuhoa sijoituksiaan huonoilla päätöksillä, on suuressa asemassa. Sivutulot voivat olla suuressa asemassa. Mutta jos saa yhdellä puhelinsoitolla säästettyä vakuutuksesta 50 euroa, niin ei sekään väärin ole.

    Mutta oma nykyinen johtopäätökseni on tämä:

    FIRE ei voi tulla, jos säästöaste ei nouse tarpeeksi korkeaksi. Tämä on talvisodan ratkaiseva henki, ja ensimmäinen ja tärkein askel, joka kuukausi. Vain suuremmat tulot voi auttaa tässä, niitä pitää yrittää saada työn, tai sivutulojen kautta, mutta ei ihan henkensä uhalla sentään.

    Omasta mielestäni säästöasteajattelu on ehkä 60 % painoarvoltaan koko FIRE:n saavuttamisen totuudesta. Loput 40 % on sitä, että sijoitukset eivät tuhoa pääomaa, että tuotot ovat vähintään järkeviä, ja että työuralla sekä sivutuloilla pystyy rakentamaan kassavirtaa, josta se säästöaste ylipäätään muodostuu.

    Tämä on se omavaraisuusheebojen salaisuus, jonka olen ehkä aiemmin tiedostanut vain alitajuisesti ja vain sinne päin sohien.

    Ei riitä, että sohii sinne tänne, vaan pitää tietää tuo 66% säästöaste. Silloin on terveellä tavalla selkä seinää vasten. Jos alkaa shoppailemaan turhuuksia, ei tule FIRE:ä. 66% säästöaste myös auttaa motivoitumaan hankkimaan lisätuloja, juuri itselleen oikealla tavalla.

    Pitää rakentaa sellainen kuukausitason rahankäytön kone, jossa pääoma alkaa kasvaa väkisin.

    Ja valitettavasti, mutta myös onneksi, se tarkoittaa alkuvaiheessa erittäin sitkeää taistelua omassa rahan- ja ajankäytössä.

    Lomilla ei välttämättä matkusteta.

    Turhaa kulutusta kuristetaan pois.

    Kauppareissut optimoidaan.

    Autoa käytetään vain silloin kun on pakko.

    Kuukausikulutaulukkoa katsotaan rehellisesti, vaikka se sattuisi.

    Jos ei ole valmis edes katsomaan, mihin rahat menevät, on vaikea valittaa ettei FIRE etene.

    Niinpä niin.

    Omavaraisuusheebojen salaisuus ei ollutkaan salainen osakevinkki.

    Se oli säästöaste.

    Ja se on melkein murrettu. FIRE:n saavuttamisen salaisuus on melkein murrettu. En voi tässä vaiheessa sanoa että se olisi täysin murrettu. Mutta sanotaan näin, että jos pystyy valjastamaan uhmansa tuon 66% säästöasteen täyttämiseen joka kuukausi tästä 10,9 vuotta eteenpäin, tai ehkä sen pyöreät 10 vuotta, niin FIRE tulee itsestään, muusta ei tarvitse huolehtia 🙂

  • Mikä euribor kannattaa asuntolainaan – 1 kk, 3 kk vai 12 kk?

    Mikä euribor kannattaa asuntolainaan – 1 kk, 3 kk vai 12 kk?

    Mikä euribor kannattaa asuntolainaan on kysymys, johon moni suomalainen havahtuu vasta silloin, kun korontarkistuspäivä sattuu huonoon kohtaan. Lyhyt vastaus voisi ehkä olla: jos kestää korkojen vaihtelun, lyhyempi euribor näyttää historiassa olleen vähäkuluisin. Jos taas yöunet menevät, korkokatto voi olla parempi ratkaisu kuin yrittää arvata korkomarkkinaa täydellisesti.

    Mikä euribor kannattaa asuntolainaan?

    Koitin laskea vähän ChatGPT:n avulla mikä lopputulos olisi ollut historiassa eri skenaarioissa 1kk, 3kk ja 12kk euriborilla 100ke lainan kanssa, mikä olisi ollut lopputulemaltaan edullisin Euribor. Ymmärtääkseni näissä laskuissa 1kk euribor voitti, vaikka otettiin mukaan 90 luvun lama ajat. Tuon ajan laskuissa käytettiin jotain keskimääräistä Helibor korkoa koska Euribor korkoa ei vielä ollut olemassa. Silloinhan korot olivat jopa yli 10%.

    Oman selvittelyni perusteella 1 kk euribor ei ole mikään urbaani legenda. Suomalaisten keskustelupalstoilta löytyy ihmisiä, joilla on oikeasti ollut 1 kk euribor asuntolainassaan. Kauppalehden, Suomi24, Pakkotoiston, Vauva.fi ja io-techin keskusteluissa moni kertoo joko saaneensa 1 kk euriborin pankista tai ainakin yrittäneensä vaihtaa siihen. Yhdessä uudemmassa io-techin keskustelussa mainittiin myös, että Danske olisi tarjonnut vaihtoehdoiksi 6 kk, 3 kk tai 1 kk euriboria 100 euron muutosmaksulla.

    Oma johtopäätökseni on tämä: jos pankki antaa 1 kk euriborin se on matemaattisesti paras vaihtoehto historiallisesti. Tämä on tietysti ChatGPT:llä laskettua, ja en voi mennä takuuseen oikeellisuudesta, tai mitä tulevaisuudessa tapahtuu. 1kk euribor reagoi nopeammin korkojen laskuun, mutta myös nopeammin korkojen nousuun. 12 kk euribor taas antaa enemmän ennustettavuutta, mutta voi jättää lainanottajan pitkäksi aikaa liian korkeaan korkoon, jos korot lähtevät laskuun juuri korontarkistuspäivän jälkeen.

    Mikä euribor kannattaa asuntolainaan, jos pelkää riskiä?

    Jos korkoriski pelottaa oikeasti, paras vastaus ei välttämättä ole 12 kk euribor. Parempi vastaus voi olla lyhyt euribor ja korkokatto. Silloin saa mahdollisuuden hyötyä lyhyemmän koron nopeammasta laskusta, mutta pahinta korkopiikkiä vastaan on jonkinlainen suoja.

    Tässä pitää silti olla rehellinen: riski on aina jokaisella itsellään. Pankki ei kanna sinun arkeasi, yöuniasi eikä pakollisia menojasi. 1 kk euribor voi olla hyvä, jos taloudessa on puskuria. Jos taas talous kaatuu siihen, että kuukausierä nousee nopeasti, silloin korkokatto tai pidempi korko voi olla henkisesti ja käytännössä järkevämpi valinta. Nuo maksavat sitten enemmän, ja kuten Mr. Money Mustache kirjoittaa “Safety is an Expensive Illusion” tekstissään, niin riskillä elämällä pääsee halvemmalla. Hän väittää, ehkä perustellustikkin, että turvallisuudesta pitää maksaa pieninä puroina sinne tänne aika isojakin summia, useimmiten turhaan.

    Oma valintani on mennä eteenpäin ilman mitään korkosuojia, ja todennäköisesti tulen pyytämään oman korkoni vaihdosta 12kk euriborista 1kk euriboriin. Parasta olisi oman mielipiteeni kulmasta, että asuntolainan ottajalla olisi jo valmiiksi takana hyvä sijoitushistoria osakkeisiin ja rahastoihin, jonka on mahdollistanut halpa asumismuoto vuokralla tai kimppakämpässä, eli matalien kulujen kautta. Osakepääomassa nimenomaan alkupää on vaikein, ja mitä nopeammin sen toteuttaa sitä nopeammin FIRE-pallo kasvaa omalla painollaan, ja se vaikuttaa asuntolaina-asioissa siten että riskinottokyky on suurempi, jonka avulla voi jättää mahdollisesti maksulliset korkokatot pois, ja sitä kautta voittaa lisää rahaa. Jos shitti osuisi tuulettimeen ja korot nousisivat jonnekkin ei todennäköisiin +7% lukemiin, niin oma varallisuus ei kaatuisi tähänkään, koska osakekassan perustus olisi jo kasassa ja rullaisi enemmän omalla painollaan.

    Helibor, lama-aika ja miksi historiaa kannattaa kunnioittaa

    Ennen euriboria Suomessa käytettiin Helibor-korkoa. 1990-luvun laman aikaan korot olivat aivan eri maailmasta kuin mihin nollakorkojen aikana totuttiin. Helibor saattoi nousta todella korkealle, ja asuntolainojen korot olivat monelle suomalaiselle raju isku. Siksi vanha lama-aika on hyvä muistutus: korko ei ole pelkkä Excel-rivi, vaan se voi muuttaa koko talouden turvallisuuden tunteen.

    Tämän takia “mikä euribor kannattaa asuntolainaan” ei ole vain kysymys halvimmasta korosta. Se on kysymys riskinkantokyvystä. Sama korko voi olla yhdelle ihmiselle hyvä valinta ja toiselle vaarallinen.

    Paras korkosuoja voi alkaa jo ennen asuntolainaa

    Mainitaan nyt sama mielipide vielä vaikka menee toistoksi: Ehkä paras neuvo ei liity euriboriin ollenkaan. Nuorena kannattaisi aloittaa osakesijoittaminen mahdollisimman aikaisin. Silloin asuntolainaa ottaessa olisi jo kasassa se vaikein osa: ensimmäinen sijoitusten alkupääoma.

    Kun ihmisellä on osakesalkkua, käteispuskuria ja kokemusta markkinoiden heilunnasta, hän kestää myös asuntolainan korkoriskiä paremmin. Silloin 1 kk euribor ei ole paniikkivalinta, vaan tietoinen riski. Ilman puskuria sama valinta voi tuntua uhkapeliltä.

    Esimerkkilaskelma

    Tein erilaisia laskelmia ChatGPT:llä, tässä yksi jossa 530euron tasaerä, 100 tuhatta euroa lainan pääoma, ja laina aika tästä hetkestä taaksepäin 20 vuotta, ja korot ne mitä ne oikeasti olivat tuona aikana. Vertailussa 1kk, 3kk ja 12kk euribor. Puheenvuoro tekoälylle:

    Jos oletetaan, että negatiivinen euribor ei hyvitä mitään eli euribor lasketaan vähintään nollaksi:

    VaihtoehtoKorkokulutLaina maksettu pois noin
    1 kk euribor12 634 €3/2024
    3 kk euribor14 666 €7/2024
    12 kk euribor19 493 €4/2025

    1kk euribor on voittanut aika selvää riihikuivaa rahaa, n. 7tuhatta euroa laina-ajalta. Riskinähän on, että jos korot nousee paljon, kipu tuntuu heti, ja edes kuukausierä ei välttämättä riitä pelkkien korkojen maksamiseen, mutta pitkällä tähtäimellä todellisuudessa 1kk euribor vei voiton silti. Näin minä tulkitsen näitä laskelmia. Valitan tuota laskelman lopputulosta jossa laina loppuu 2024/2025, vaikka puhuin “20 vuotta taaksepäin” laskelmasta, mutta tällaisen lopputuloksen sain ChatGPT:ltä. Asian ydin kuitenkin on laskelmassa esillä, sikäli jos oletamme sen olevan oikein.

  • Sijoitussalkun viikkokatsaus stop loss -rajalla

    Sijoitussalkun viikkokatsaus stop loss -rajalla

    Tässä sijoitussalkun viikkokatsauksessa päähuomio on tällä kertaa riskienhallinnassa. Salkussa on yhä vahvoja teesejä, mutta kaikki omistukset eivät saa jäädä salkkuun vain siksi, että niihin joskus uskoi.

    Outokumpu ja Volkswagen ovat nyt ne rivit, jotka painavat eniten mieltä. Molemmissa usko tulevaisuuteen on edelleen olemassa, mutta käytännössä kurssit ovat dyykanneet ja laahaavat salkkua. Tämä on juuri se tilanne, jossa pitää erottaa yhtiöön uskominen ja oman salkun tuottovaatimus toisistaan.

    Outokumpu ja Volkswagen lähellä stop loss -tasoa

    Outokumpu on ollut salkussa isolla painolla, mutta viime aikojen kehitys ei ole ollut sitä, mitä tältä positiolta haen. Teräsyhtiön käännetarina voi edelleen toteutua, mutta nousu on ollut jo osittain takana ja nyt osake uhkaa muuttua salkun jarruksi.

    Volkswagenissa ajatus on samantyyppinen. Yhtiö ei ole arvoton, eikä koko teesi ole kuollut. Ongelma on se, että osake ei käyttäydy tällä hetkellä niin kuin vahvan omistuksen pitäisi käyttäytyä. Jos stop loss -tasot rikkoutuvat, nämä lähtevät. Osan laitoin jo myyntiin.

    Salkku kirjoitushetkellä, 1.7.2026.

    Muut omistukset lyhyesti

    Salkussa on edelleen paljon käteistä, mikä antaa pelivaraa seuraaviin ostoihin. S&P 500 -ETF:t tuovat taustalle turvaa, mutta tämän strategian varsinainen tuotto pitää tulla osakepoiminnasta.

    LapWall, Aspocomp ja ClearPoint Neuro ovat pienempiä rivejä, joissa on edelleen ideaa mukana. Niiden kohdalla seuraan ennen kaikkea sitä, alkaako teesi näkyä hinnassa vai jäävätkö ne vain pieniksi seurantalapuiksi salkun reunalle.

    Mukana ovat muun muassa Arista Networks, Navios Maritime Partners, Boise Cascade, Hudson Technologies, PayPal, Hurco, 3i Group, Nvidia ja IREN. Näistä osa on selvästi laadukkaampia pitkän aikavälin omistuksia, osa taas vaatii tarkempaa seurantaa, koska tämän salkun tavoitteena ei ole vain omistaa kaikkea vähän.

    BLZE trailing stop loss on asetettu

    Blazeen on nyt asetettu trailing stop loss. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten haluan jatkossa toimia vahvojen mutta nopeasti liikkuvien osakkeiden kanssa.

    Jos nousu jatkuu, annetaan tuoton juosta. Jos käänne tulee rajusti alas, trailing stop loss suojaa osan tuotosta eikä päätös jää väsyneen mielen varaan.

    Tämän viikon johtopäätös on yksinkertainen: en halua rakastua omistuksiin. Haluan pitää salkussa ne rivit, jotka joko nousevat, valmistautuvat nousemaan tai suojaavat kokonaisuutta järkevästi. Outokumpu ja Volkswagen ovat nyt tarkkailussa, ja jos stop loss -tasot rikkoutuvat, ne saavat tehdä tilaa vahvemmille ideoille.